Oppilaaseen tulee suhtautua tasavertaisena ja tasavertaisesti: oppilaan ajatukset ovat yhtä
arvokkaita, kun opettajankin. Oppilas ei ehkä välttämättä osaa esittää ajatuksiaan yhtä jäsentyneesti
kuin opettaja, joka voi olla asiantuntija tunnilla käsiteltävän asian suhteen.

Oppilas ei välttämättä ilmaise itseään käyttäen ”oikeaa” terminologiaa. Tuli palaute esille missä muodossa tahansa, niin se
pitäisi yrittää hyödyntää oppilaiden oppimisprosessissa.

Dialogia käydessä luodaan yhteistä ymmärrystä, mikä ei tarkoita että aivan kaikista asioista oltaisiin samaa mieltä. Osataan ajatella
itsenäisesti, ja tuodaan ajatuksia esille. Näitä ajatuksia pohditaan yhdessä, ja tehdään niistä
päätelmiä.

Esimerkki: ”Opettajan urani alkuaikoina eräs etupenkissä istuva iäkkäämpi oppilas (yli 80 –vuotias nainen)
kysyi luennoillani jotain asiaa, joka ei ensi kuulemalta liittynyt edes opettamaani aiheeseen tai koko
tieteenalaankaan.

Kysymystä ei edes ymmärtänyt. Melkein aisti kuinka koko auditorio hiljeni
kysymyksen jälkeen aivan hiljaiseksi – yskäisykin olisi kuulostanut tykinlaukaukselta. Joku
luennoitsija olisi voinut ilmoittaa kylmästi, ettei ymmärtänyt kysymystä lainkaan. Onneksi en
menetellyt siten, vaan ”ymmärsin” kysymyksen (päättelin, että sen täytyi liittyä jollain tapaa
aikaisemmin käsittelemääni aiheeseen), selitin opettamaani asiaa yksinkertaisilla esimerkeillä ja
tarkensin oliko tämä vastaus kysymykseenne?

Vastaus oli onneksi: joo, kiitos.

Vasta myöhemmin tajusin, että kaikki muut oppilaat seurasivat
varsin tarkkaan, miten reagoin tähän ”tyhmään” kysymykseen.

Jatkossa ”yhteistyömme” sujui vastaavalla tavalla: hän kysyi ja minä kerroin asiasta enemmän sekä havainnollistin asiaa
esimerkein. Muut oppilaat osallistuivat usein tähän keskusteluun kommentoimalla tai esittämällä
lisäkysymyksiä.

Kaikki tajusivat, että voi ja uskaltaa kysyä ja yhteinen pyrkimyksemme oli oppia
opetettava asia. Eikä ollut niin väliä, kuinka hienosti kysymyksen osasi muotoilla.

Viimeisellä luentokerralla tämä aktiivisin oppilaani tuli halaamaan minua ja lahjoitti minulle
pienen pehmolelun maskotiksi.

Tiesin löytäneeni oikean tavan suhtautua ” häirikköoppilaaseeni” ja muihinkin oppilaisiin. Dialogi
minun ja oppilaideni välillä oli syntynyt. Vasta lähes 20 vuotta myöhemmin opin tuntemaan, että
yhdessä oppimiselle oli hieno nimikin: dialogi opettajan ja oppilaiden välillä.”

Tämä pedagogi.fi blogi on asennettu palvelimelle, jota ylläpitää Compuline Oy